Ajatus luovista koneista haastaa käsityksen ihmisen ainutlaatuisuudesta

Luovuus mielletään vahvasti inhimilliseksi ominaisuudeksi. Olemme kuitenkin jo hyväksyneet sen, että kone on laskentatehtävissä älykkäämpi kuin ihminen, mutta milloin hyväksymme, että kone voisi olla myös luova?

Kone osaa jo matkia suurien taiteilijamestareiden tyylejä. Kone oppii mikä tyylissä on olennaista ja osaa jäljitellä sitä. Professori Hannu Toivonen tutkimusryhmineen FCAI:ssa on tehnyt ohjelmia, jotka tuottavat muun muassa musiikkia, räppiä, runoja, kuvia ja kuunnelmia. Toivonen on myös kehittänyt luovan tekoälyn teoriaa. Tekoäly tekee mitä se on ohjelmoitu tekemään, mutta kykeneekö se luovuuteen?

Luovassa tekoälyssä tutkitaan, miten tietokoneella voidaan tuottaa ja tukea käytöstä, jota pidetään ihmisissä luovana. Photo:Michael Erhardsson.

Koneen ylivoimaisuus laskennassa on laajasti hyväksytty fakta. Tietokoneet ovat tehokkaita erilaisten vaihtoehtojen ja suurien tietomäärien läpikäymisessä sekä loogisessa ja tilastollisessa päättelyssä. Toivonen väittää, että nämä ominaisuudet liittyvät myös luovuuteen.

”On vaikeaa olla luova olematta älykäs. Luovuus edellyttää, että pohjalla on jonkinlaista järkevää toimintaa. Kun ihminen esimerkiksi assosioi mielessään asioita, hänellä on käytössään luonnollisen hermoverkon valtava laskentakapasiteetti, jonka ansiosta assosiaatioita nousee myös alitajunnasta. Tietokone voi tehdä samaa huomattavasti järjestelmällisemmin. Se voi käydä läpi valtavan määrän mahdollisia yhteyksiä, arvioida niitä ja valita sitten lupaavimmat. Nämä valinnat voivat näyttäytyä luovina, jos tulos on yllättävä ja mielekäs”, selostaa Toivonen.

Luova tekoäly eli laskennallinen luovuus

Professori Toivosen edustama tutkimusala – laskennallinen luovuus – on melko uusi tietojenkäsittelyn tutkimusala. Sen ympärille on kuitenkin kehittynyt aktiivinen ja kansainvälinen ryhmä akateemisia tutkijoita. Laskennallisen luovuuden tutkimus sivuaa mm. tiedonlouhintaa, tietokonegrafiikkaa, psykologiaa ja neurotieteitä.

Laskennallisessa luovuudessa, tai tuttavallisemmin luovassa tekoälyssä, tutkitaan sitä, miten tietokoneella voidaan tuottaa ja tukea sellaista käytöstä, jota pidetään ihmisissä luovana. Tutkimus voi kohdistua sekä luonnollisten systeemien, kuten ihmisen, että keinotekoisten systeemien, kuten koneiden käyttäytymiseen.

Toivosen tutkimusryhmä on ollut kiinnostunut erityisesti kielellisen luovuuden metodeista, runojen koneellisesta luomisesta, sana-assosiaatioiden tutkimisesta ja huumorista. Tämän lisäksi ryhmä on tehnyt tutkimusta musiikin koneellisesta säveltämisestä, kuvallisten metaforien luomisesta sekä ihmisen ja koneen välisestä yhteisluovuudesta.

Ihmisen ja koneen yhteistyötä

Luovuudesta on tunnetusti monia määritelmiä. Yksi määritelmä on, että luovuus on kykyä tuottaa jotain uutta ja arvokasta. Taiteessa arvokkuus voi olla kauneutta tai se voi liittyä vaikka sanomaan, jota halutaan välittää. Koneen tehdessä luovaa ongelmanratkaisua arvokkuus liittyy siihen, kuinka pätevästi kone ratkaisee halutun ongelman.

”Kun puhumme tekoälystä tekemässä taidetta, luontevaa olisi, että ihminen ja kone voisivat tehdä yhteistyötä”, sanoo Toivonen ja antaa esimerkin tutkimusryhmänsä kehittämästä runokoneesta.

Runokoneen taustalla on luovaa tekoälyä, joka on oppinut olemassa olevasta runoudesta. Runokone hyödyntää laskennallisessa luovuudessaan kymmeniä tuhansia rivejä suomalaista runoutta.

Toivosen ryhmä on mennyt runokoneineen koululuokkiin ja selvittänyt miten runokone voi auttaa oppilaita luovassa työssä. Tietokoneohjelma auttoi oppilaita alkuun runojen kirjoittamisessa ja siltä sai apua vaikkapa sanojen, riimien ja loppusointujen löytämisessä.

”Oppilaat kirjoittivat runoja yhdessä sekä tekoälyn että kaveriensa kanssa. Jotkut lapset innostuivat kirjoittamaan räppiä, jota sitten esittivät luokan edessä. Eräs lapsi innostui harrastamaan runoutta enemmänkin. On äärimmäisen mielenkiintoista, miten koneen laskennallinen luovuus voi tukea ihmisen luovuutta”, kertoo Toivonen.

Tutkijat pyrkivät nyt selvittämään, miten erilaisia luovia tehtäviä voitaisiin tehostaa siten, että tietokone ratkaisee niistä osia tai auttaa ihmisiä tekemään niitä. Esimerkiksi Helsingin Oodi-kirjaston arkkitehtuuri on suunniteltu tietokoneavusteisesti.

”Avustajan rooli laajenee jatkuvasti. Tekoälyohjelmat pystyvät huomioimaan paremmin sekä erilaisia rajoitteita että käyttäjän makua. Ne tuottavat aiempaa paremmin räätälöityjä ja entistä valmiimpia ehdotuksia”, sanoo Toivonen.

Tekoäly voi olla luova myös itsessään

Luovuus ei kuitenkaan liity vain taiteeseen vaan kaikkeen luovaan ongelmanratkaisuun. Älykkäiden järjestelmien ja robottien pitää pystyä tulemaan toimeen myös ennakoimattomissa tilanteissa ja uusien järjestelmien kanssa.

”Luovuus ei tarkoita sitä, että kone tekee satunnaisesti jotakin ja sitten ajatellaan, että se on luovaa. Luovaan toimintaan liittyy keskeisesti se, että järjestelmä pystyy itse tekemään harkittuja kokeiluja, arvioimaan niiden tuloksia ja säätämään omaa toimintaansa. Jos koneen keksimä ratkaisu ei ole tarkoituksenmukainen, niin sen pitää osata olla käyttämättä sitä. Esimerkiksi robotin on otettava huomioon ympäristö ja tilanne”, selostaa Toivonen.

Taiteellisessa toiminnassa tekoäly voi olla yksi taiteen työkaluista, mutta taidetehtävissä tekoälyltä puuttuu kokonaisarviointikyky ja sisäinen tarve tuottaa taidetta. Kaupallisessa sisällöntuotannossa tekoälyä käytetään jo nyt runsaasti. 

”Esimerkiksi videopelit sisältävät paljon erilaista generoitua sisältöä, taustoja ja musiikkia. Ja tulevaisuudessa musiikkia pystytään luultavasti tuottamaan kunkin kuuntelijan henkilökohtaisen maun mukaan.”, sanoo Toivonen.

Luovuutta ei tarvita vain luovilla taidealoilla, vaan monilla aloilla, joissa käytetään älykkäitä järjestelmiä.

”Luovuus tekee tulevaisuuden älykkäistä järjestelmistä entistä älykkäämpiä ja joustavampia. Näin järjestelmät voivat luovuuden ansiosta sopeutua aiempaa paremmin erilaisiin tilanteisiin ja ongelmiin”, sanoo Toivonen.