Tekoäly päätösanalyytikon silmin: Kun kone tekee datapohjaisia päätöksiä, mihin ihmistä enää tarvitaan?

Päätösanalyysi on tieteenala, joka kehittää analyyttisiä malleja paremman päätöksenteon tueksi. Alalla pohditaan, voiko tekoäly syrjäyttää ihmisen päätöksentekijänä – ja jos, niin milloin.

Tekoälyalgoritmien tekemät päätökset ovat jo nyt erottamaton osa arkeamme. Tekoäly valitsee internetiä selailevalle sopivia sisältöjä ja mainoksia, se vastailee chattibottina asiakkaiden kysymyksiin, ja se hyväksyy ja hylkää lainahakemuksia.

Parhaimmillaan tekoäly on erinomainen päätöksentekijä. Se vaatii kuitenkin oikeat olosuhteet.

Tekoäly tarvitsee päätöksentekoon joko valtavat määrät dataa jo tehdyistä päätöksistä ja niiden hyvyydestä, tai vaihtoehtoisesti mahdollisuuden testata erilaisia päätösstrategioita laajasti. Jälkimmäinen, vahvistusoppimiseen perustuva tyyli toimii erityisesti silloin, jos testaaminen voidaan tehdä luotettavasti simuloidussa ympäristössä eli irrallaan tosielämästä. Esimerkiksi yrityksen ei todennäköisesti kannata päästää chattibottia testailemaan satunnaisia vastauksia pahaa aavistamattomien asiakkaiden kysymyksiin.

Lisäksi on tärkeää, että tekoälyalgoritmille voidaan määrittää sopiva hyvyysmittari, jonka avulla algoritmin päätöstä voidaan arvottaa. Chattibotin tapauksessa botin tarjoama neuvo on hyvä, jos se ratkaisee asiakkaan ongelman; mainostajalle keskeistä on ostopäätöksen syntyminen.

Ihmisen rooli päätöksenteossa korostuu sen sijaan silloin, kun käytettävissä ei ole suuria ja laadukkaita datamassoja tai mahdollisuutta päätösstrategioiden laajamittaiseen testaamiseen; tai jos selkeän hyvyysmittarin määrittäminen päätökselle on hankalaa. Esimerkiksi pidemmän tähtäimen strategiset päätökset ovat yrityksissä sellaisia, joihin tekoälyalgoritmeja on vaikeaa soveltaa: isoillakaan datamassoilla ei voi ennustaa tulevaisuutta, sillä data katsoo aina taaksepäin eikä osaa ennakoida ennenkokemattomia tapahtumia.

Hyvyysmittarin määrittelyä taas hankaloittaa se, että päätöksentekoon liittyy usein monia, keskenään ristiriidassa olevia tavoitteita. Esimerkiksi Facebookin harjoittama sisältöjen kohdentaminen toimii siinä mielessä tehokkaasti, että ihmiset klikkailevat mieluusti linkkejä, jotka tukevat heidän olemassa olevia näkemyksiään. Mutta mitä jos tavoitteena onkin Facebookissa vietetyn ajan maksimoinnin lisäksi esimerkiksi yhteiskunnallisen keskustelukulttuurin monipuolistaminen tai vastakkainasettelun vähentäminen? Miten tällaisten tavoitteiden saavuttamista voitaisiin edes mitata algoritmin ymmärtämällä tavalla?

Tekoälyalgoritmeja kehitetään joka tapauksessa jatkuvasti paremmin toimiviksi, ja parhaimmillaan ne helpottavat ihmisten elämää huomattavasti. Niiden avulla voimme löytää valtavista datamassoista kiinnostavia yhteyksiä, joita ihminen ei muuten tulisi ikinä ajatelleeksikaan. Vaikkei tekoäly siis ainakaan toistaiseksi ole syrjäyttämässä ihmistä päätöksentekijänä, voi se kuitenkin auttaa meitä tekemään entistä parempia päätöksiä.

Eeva Vilkkumaa on apulaisprofessori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa tieto- ja palvelujohtamisen laitoksella. Lisää hänen ajatuksiaan muun muassa tekoälystä ja liikentoiminnasta Puttonen & Vilkkumaa -podcastissa.