Esiopetus- ja alakoululuokat askartelemaan tekoälyn parissa
Professori Teemu Roosin johtama Tekoäly ja lapset -hanke sai Jenny ja Antti Wihurin säätiöltä 80 000 euron apurahan. Hankkeessa on mukana Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osaston lisäksi yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta sekä Itä-Suomen yliopisto.
Vuodenvaihteessa käynnistyvä Tekoäly ja lapset -hanke kestää vuoden verran, jonka aikana testataan oppimateriaaleja ja malleja, kerätään kumppaniluokkia ja selvitetään, miten oppiminen voisi tapahtua avoimemmin.
“Teemme vielä valmistelevaa työtä, mutta tarkoitus on aloittaa projekti vuodenvaihteessa. Tällä saadaan hyvä pohja tulille – käytännön kokemusta ja palautetta”, kertoo Teemu Roos.
Vuodessa ei koko projekti vielä tule valmiiksi, mutta sen tulisi antaa selkeä kuva siitä, miten tekoälyn opettamista lapsille voidaan kehittää eteenpäin. Mukana on jo kiinnostavia yhteistyötahoja, mutta lisääkin toivotaan vielä mukaan.
“Itä-Suomesta on mukana pedagogiikan staroja”, kertoo Roos. Mukana hankkeen ideoinnissa on myös kumppaniyritys Mehackit, ja myös koodauslähettiläs ja kirjailija Linda Liukas tarjoaa ideoita.
Vuoden projektiin kuuluu myös materiaalien testausta Heurekassa sekä Joensuun SciFestissä. Projektin tulokset esitellään Helsinki Education Weekin yhteydessä. Seuraavassa, isommassa hankkeessa olisi mukana myös laajempia verkko-oppimiskokonaisuuksia.
Tekoälyä voi pohtia ilman tietokonetta
Ensi vuonna hanke toimii pääasiassa vierailevana työpajana esiopetus- ja alakoululuokissa.
“Nämä työpajat tapahtuvat vielä opettajan kanssa yhteistyössä, koska esikoululaisia tarvitsee vielä ohjata eivätkä he osaa itsenäisesti suorittaa verkkokurssia tai sen materiaaleja”, sanoo projektisuunnittelija Sanna Reponen.
Tarkoitus on kuitenkin miettiä, miten koululaisia voi aktivoida vapaa-ajallakin. Hankkeessa suunnitellaan vapaammin suoritettavia materiaaleja kotiin ja perheille mahdollisuuksia tehdä aktiviteetteja yhdessä.
“Tekoäly ja koneoppiminen sopii aihepiirinä reaalimaailmassa toteutettavaksi kätevämmin kuin vaikka ohjelmointi. Alkuun pääsemisessä ei tarvita ATK-ajokorttia”, Roos sanoo. Hän antaa esimerkin cheerleadingia harrastavista opiskelijoista, jotka suunnittelivat konenäöllä eri liikkeitä tunnistavan botin.
Käsin tehtävässä työssä koneoppimisen menetelmiä voidaan havainnollistaa fyysisessä maailmassa. Tehtävissä ei välttämättä tarvita edes tietokonetta. Mukana on esimerkiksi erilaisia askartelutehtäviä.
“Lapset muistavat tekemisen kokemuksen, jos se on ollut hauskaa ja jos he ovat saaneet jotain lopputulokseksi”, Reponen toteaa. Hän korostaa, että kehitettävät luovat ja rentouttavat työtavat eivät ole vain lapsille. Ihmettely ja kokeilu toimivat aikuisellekin.
Varsinaisesti tavoitteena on innostaa ja motivoida lapsia, mutta myös opettaa ymmärtämään tekoälyn kanssa työskentelyä.
“Kivaa ei saa väheksyä. Se on hyvä motivaattori myöhemminkin, kun lapset sitten opettelevat tietotekniikkaa syvemmin”, Reponen sanoo.
Teemu Roos on tietojenkäsittelytieteen professori Helsingin yliopiston luonnontieteiden tiedekunnassa ja FCAI Educationin johtaja.