Mitä on tekoäly?

Tekoälyltä odotetaan ratkaisuja ihmiskunnan kiperiin kysymyksiin samalla, kun vaatimukset sen säätelemiseksi voimistuvat. Ja silti käsitteelle ei edes löydy yleispätevää määritelmää.

Vaikka tekoäly ja sen kaupalliset ja yhteiskunnalliset mahdollisuudet ovat pyörineet otsikoissa jo vuosia, käsitteelle ei edelleenkään löydy selkeää määritelmää. Ennemmin kuin yhden yksittäisen ilmiön, tekoäly käsittää laajan joukon erilaisia tutkimusongelmia ja teknologioita, joilla näitä ongelmia pyritään ratkaisemaan.

Tekoälyä voikin yhtäältä sanoa tutkimusalaksi, joka tutkii keinotekoisten järjestelmien älykkäältä vaikuttavaa käytöstä – tällöin siis tekoäly voitaisiin määritellä älykkäältä vaikuttavan toiminnan automatisoinniksi tietokoneen avulla. Toisaalta tekoälyä voidaan lähestyä sanomalla, että se on koneen muistissa suoritettavaa koodia, joka toteuttaa sille määriteltyjä tehtäviä älykkäältä vaikuttavalla tavalla. Nämä tehtävät voivat olla ihmisen kirjoittamia tai tekoälyn itsensä oppimia. Joka tapauksessa on tärkeä huomioida, että tekoälyn lisäksi myöskään itse älykkyydelle ei löydy selkeää määritelmää, mistä syystä puhumme varsinaisen älykkyyden sijaan mieluummin älykkäältä vaikuttamisesta.

Jos ihmisälyn kaltaista tekoälyä olisi, sitä kutsuttaisiin vahvaksi tekoälyksi, sillä sitä pystyttäisiin soveltamaan kaikenlaisiin esiin tuleviin ongelmiin. Nykyiset tekoälyjärjestelmät eivät kuitenkaan ole ihmisen tavoin älykkäitä, tietoisuudesta puhumattakaan. Useimmat tekoälytutkijat eivät edes yritä ymmärtää tai jäljitellä ihmisen ajattelua. Sen sijaan he hyväksyvät, että keinotekoinen älykäs toiminta voi perustua aivan eri lähtökohdille kuin luonnollinen äly.

Nykyiset tekoälyt ovatkin järjestään niin sanottuja heikkoja/kapeita tekoälyjä: ne keskittyvät kukin yhdenlaisen ongelman ratkaisemiseen. Yksi luokittelee roskapostia, toinen suosittelee kiinnostavaa Youtube-sisältöä. Jokaisen taustalla on juuri kyseiseen ongelmaan sopiva toimintaperiaate. Tästä johtuen läpimurto yhden sovellusalan saralla ei välttämättä edistä muiden vastaavien kehitystä.

Vähän niin kuin oppiminen on osa ihmisen älykästä toimintaa, koneoppiminen on tärkeä osa tekoälyä. Koneoppimisella viitataan sellaisiin prosesseihin, joissa tekoälyn asiantuntijat säätävät tietokoneohjelman toimintaa esimerkkien – usein käytännössä valtavien datamassojen – avulla niin, että ohjelma työn lopputuloksena kykenee suorittamaan halutun tehtävän. Käytännössä kone voidaan vaikkapa sille näytettyjen esimerkkikuvien avulla saada hahmottamaan, mitkä ominaisuudet erottavat älypuhelimen omistajan kasvot muiden ihmisten kasvoista. Tämän perusteella se pystyy sitten luotettavasti tunnistamaan käyttäjän puhelimen kameraa käyttämällä.

FCAI:ssa kehitetään seuraavan sukupolven tekoälymenetelmiä, jotka pyrkivät olemaan nykyisin suosiossa olevia menetelmiä tarkempia ja luotettavampia sekä tehokkaampia niin datan, energiankäytön kuin kustannustenkin osalta. Koneoppiminen on tutkimuksen keskiössä. Erityinen painopiste on käyttäjää auttava tekoäly.

Petri Myllymäki on Helsingin yliopiston professori ja FCAI:n varajohtaja. Arno Solin on Aalto-yliopiston apulaisprofessori, joka koordinoi FCAI:n R3-tutkimusohjelmaa.

Lisää Myllymäen ajatuksista: katso Tiedekulman keskustelu aiheesta tarvitseeko tekoäly sääntöjä (YouTube).